Neulakinnas

Perinteistä käsityötä

Kaksiväriset, raidalliset neulakintaat

Neulakinnastekniikka tai kinnasneulatekniikka on vanha, perinteinen käsityötekniikka, joka on tunnettu ympäri maailman tuhansien vuosien ajan. Suomessa "yhdellä puikolla neulominen" on säilynyt pisimpään Karjalassa sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Vielä 1950-luvulla kinnasompelu oli tavallista näillä seuduilla, ja paikoitellen taito on siirtynyt katkeamattomana ketjuna näihin päiviin asti.

Neulakintaita on käytetty maksuvälinenä, ja niillä on maksettu niin sotaveroja kuin papille kihlaus- ja vihkimispalkkioita. Joutsenolaisena minua tietenkin kutittaa paikallisen kotiseutuyhdistyksen Tulentallojain tarinoiden II-osaan kirjattu muistitieto joutsenolaispapista, joka 1860-luvulla tiedotti saarnastuolistaan, että vihkimisestä maksettavan palkkion tulee olla rahaa tai neulakintaita. Tavalliset puikolla neulotut lapaset eivät kelvanneet, niitä kun pidettiin huonompina. Viime sotiin saakka pidettiin nykyisen luovutetun Karjalan alueella naiselle häpeänä, ellei hän osannut tehdä neulakintaita tai -sukkia.

Neulakintaita suomeksi, suomeksi ja pyöräyttäen

Suomeks, vennäiks ja pyäräyttäin

Kinnasompelussa pidetään neula toisessa kädessä, ja toisen käden peukaloa voidaan käyttää apuna silmukoiden koon tasaamisessa. Joillakin paikkakunnilla on ollut tapana pudottaa uusin silmukka pois peukalolta, ja poimia lankalenkit neulalle suoraan työn etupuolelta, työn ollessa litteänä (tasona), kun taas toisilla alueilla pari kolme viimeisintä silmukkaa, silmää, on pidetty koko ajan peukalon ympärillä, mikä helpottaa pujottelua. 
 
Itä-Suomessa ja luovutetun Karjalan alueella on vanhastaan tunnettu kolme erilaista pujottelutapaa, neulakinnastekniikkaa. Nämä ovat suomeksi neulominen, venäjäksi neulominen ja pyöräyttäenneulominen (tai punaltaen). Muualla Suomessa ei näitä nimityksiä ole tunnettu, vaikka muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa venäjäksi neulominen on ollut yleisin tapa.

Neulakintaat venäjäksi

Neulakintaita suomeksi

Kuva eroista viimeisenä poimittavan silmukan kohdalla suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäen.

Vaikka Suomessa käytössä onkin perinteisesti ollut kolme erilaista pujottelutapaa, näistä jokaisesta on vielä ollut monia muunnoksia, joten erilaisten pujottelutapojen todellinen määrä on suurempi.