Aloitus kärjestä - pyöreä

Suomessa neulakintaat on perinteisesti aloitettu kärjestä ja kinnas on ollut tylppäkärkinen. Tylppäkärkisiä kintaita on tehty muuallakin Pohjoismaissa, vaikka muualla kintaat tavallisimmin ovatkin olleet pyöreäkärkisiä. Katso myös kintaan kaavat (linkki).

Ks. video G

Pyöreäkärkinen kinnas aloitetaan tekemällä suuri

aloitussilmukka, jonka ympärille ensimmäisen kerroksen silmukat luodaan. Alla videolinkkejä erilaisiin tapoihin tehdä pyöreä aloitus. Tapa C on mielestäni helpoin ja nopein.

Video A, alku tanskalaisella pistolla, sitten suomeksi 2+2 (linkki)

Video B, 2-värinen aloitus, alku tanskalaisella pistolla, sitten suomeksi 1+1 (linkki)

Video C, silmukat luodaan kuten neulottaessa, suomeksi 1+1 (linkki)

Video D, suomeksi 1+2 (linkki)

Ks. video D

Video E, alussa virkataan ympyrä, sitten jatketaan neulalla, suomeksi 1+1 (linkki)

Video F, 2-värinen, ensin on tehty "aloituskukkanen" yhdellä värillä, sitten lisätään toinen väri, suomeksi 1+1, videolla näytetään vain uuden värin aloittaminen (linkki)

Video G, 2-värinen, ensin on tehty "aloituskukkanen" yhdellä värillä, sitten lisätään toinen väri, suomeksi 2+2, videolla näytetään vain uuden värin aloittaminen (linkki)

Aloituskukkanen

Ks. video B

"Aloituskukkaseen" tehdään hyvin paksusta langasta noin 8 silmukkaa ja ohuemmasta langasta noin 15 tai enemmänkin. Jos silmukoita on liian vähän, kukkasen kiristysvaiheessa huomaa, ettei kukkanen tahdo ylettää kiinni, ja kintaan kärkeen saattaa tällöin muodostua ylimääräinen pieni nypykkä. Jos silmukoita on liikaa, kukkasen keskelle saattaa jäädä aukko tai reunat saattavat lerputtaa. Tällöin aloituskukkasen voi löysätä, ja lisätä tai vähentää silmukoiden määrää.

Kun "aloituskukkanen" on saatu tehtyä, pujottelutavan voi vaihtaa haluamakseen.

Leventäminen

Toisella kerroksella (=aloituskukkasen jälkeen ensimmäisellä varsinaisella kerroksella) silmukoita lisätään. Jokaiseen aloituskukkasen reunasilmukkaan tehdään kaksi uutta silmukkaa. Katso myös leventäminen (linkki). Näin silmukoiden määrä kaksinkertaistuu. Kolmannella kerroksella levennetään tarpeen mukaan. Levennysten määrä riippuu käytettävästä langasta ja kintaan koosta. Paksusta langasta kintaaseen voi riittäää 45 silmukkaa, mutta ohuesta langasta samankokoiseen kintaaseen saatetaan tarvita 80.

Etukäteen voi paperille hahmotella kintaan kaavan ja verrata kintaanalkua paperikaavaan.

Toinen vaihtoehto on tehdä samasta langasta ensin testipötkö, joka ylettää käden ympäri sopivasti, laskea sen silmukat, ja leventää kinnasta, kunnes silmukoita on yhtä monta kuin testipötkössä. Neulakinnasneuloksilla on taipumusta käytössä venyä pituutta ja kaventua leveydestä, joten kintaan leveys on hyvä olla reilu.

Molempia kintaita kannattaa tehdä vuorotellen, aina yksi langanmitta kerrallaan. Näin lisättyjen silmukoiden määrä on tuoreessa muistissa, ja kintaista saa helpommin symmetriset. Kintaiden kärjessä kerroksen silmukat voi laskea, jotta kintaista tulee samankokoiset. Ohuessa langassa parin silmukan ero ei näy, mutta paksussa langassa sen jo huomaa.

Kintaita jatketaan peukalonhankaan saakka, ja tarkkaillaan samalla, tarvitseeko kintaita leventää jo ennen peukalonhankaa. Neulakinnasneuloksilla on taipumusta käytössä venyä pituutta ja kaventua leveydestä, mikä on hyvä pitää mielessä sormiosan pituutta arvioidessa. 

Peukalonpaikka

Puikoilla neulotuissa lapasissa peukalon kohtaan neulotaan merkkilanka, joka myöhemmin puretaan pois, mutta neulakintaissa peukaloa varten yksinkertaisesti jätetään aukko. Peukalon aukon voi arvioida silmämääräisesti. Naisten kintaissa riittää noin 4 cm levyinen aukko, langasta riippuen. Ohuesta langasta riittää kapeampi kuin hyvin paksusta langasta. Lasten kintaissa hieman pienempi peukalon aukko ja miesten kintaissa leveämpi. Aukko saadaan aikaan, kun uudet silmukat jätetään kiinnittämättä edelliseen kerrokseen (vrt. aloituspötkön tekeminen). Aukon toisessa päässä silmukoita taas aletaan kiinnittää edelliseen kerrokseen.

Ennen kuin irtonaisen silmukkapötkön toinen pää kiinnitetään edellisen kerroksen reunasilmukoihin, tarkistetaan kintaan leveys. Kinnasta todennäköisesti täytyy leventää, sillä peukalon alapuolinen osuus on käden levein kohta. Levennys tehdään niin, että peukaloaukon alareunassa (ranteen puolella) on enemmän silmukoita kuin yläreunassa (sormien puolella). Usein riittää noin sentin levennys, eli irtonaisesta silmukkaketjusta tehdään noin pari kolme silmukkaa pitempi kuin kiinnitettävä reuna on. Peukaloaukon toisen pään sulkemisen jälkeen silmukkaketju jää siis löysemmälle kuin muu kinnas.

Ranneke

Kintaita jatketaan, kunnes ranneosa on halutun pituinen.

Ranneke voi kintaissa olla suora (tasaleveä), hieman levenevä (kintaan muoto on "kiilamainen") tai ranneke voi olla trumpettimainen. Jälkimmäisessä peukalon alapuolelle tehdään ensin kavennuksia, jonka jälkeen kintaansuuta levennetään. Kavennukset auttavat kinnasta paremmin pysymään kädessä ja korostavat rannekkeen muotoa. Paperikaava voi auttaa tässäkin.

Kintaansuu - viimeisten silmukoiden päätteleminen

Kintaan reuna päätetään vähentämällä peukalolla olevien ja peukalon takaa poimittavien silmukoiden määrää, ja kiristämällä silmukoita pienemmiksi. Jos silmukat on ensin tehty peukalolle, ne kiristetään nyt peukalon kynnen kärjelle, ja kun silmukat eivät enää mahdu peukalolle, pujotetaan neula silmukoista ilman peukalon apua. Jos pistona on ollut esimerkiksi suomeksi 1+3, vähennetään silmukoita vähitellen, 1+2, 1+1, 1+0 (peukalon takaa ei enää poimita yhtään), ja sen jälkeen pari pykäpistoa.

Jotta päätöskohdasta tulee loiva, päättäminen tehdään vähitellen, usean silmukan aikana, ja samaa pistoa voi tehdä pari kappaletta ennen kuin taas vähentää poimittavien lankojen määrää. Lopussa langasta vetämällä voi silmukoita kiristää lisää, ja pujottaa langan vielä pari kertaa reunan läpi ja yli. Langanpää pujotetaan piiloon nurjalle, nurjan puolen silmukoihin.