Neulakintaat
Tervetuloa neulakinnassivuilleni! Päävalikosta Työn vaiheet -valikon alta löydät ohjeita siihen, miten neulakintaat aloitetaan, miten lankaa jatketaan, kuinka neulakinnas-tekniikalla kavennetaan tai lisätään silmukoita, miten työ päätetään, kuinka peukalo tehdään sekä kaavat erikokoisiin neulakintaisiin ja -sukkiin. Videot-linkistä löydät luettelon tekemistäni neulakinnasvideoista. Videot on ryhmitelty erilaisten otsikoiden alle, muun muassa aloitussilmukoiden tekeminen ja toiselle kerrokselle siirtyminen. Päävalikon alta alavalikoista löydät myös sivut muun muassa neulakinnastekniikan historiasta, pujottelutapojen muuntelusta, luettelon neulakinnaskirjoista ja lehdistä, kinnasneulasta sekä niin sanotusta Hansenin koodista. Erilaiset neulakinnastekniikat on jaoteltu Kaukosen luokittelun mukaisesti otsikoiden suomeksi, venäjäksi, pyöräyttäen ja muut neulakinnastekniikat alle. Luettelo erilaisista neulakinnastekniikoista on myös täällä.
Neulakinnastekniikassa käytetään suurehkoa neulaa, ja työssä tarvittava villalanka katkaistaan pitkiksi pätkiksi. Lanka ei siis juokse kerältä. Oikeakätisellä työ on vasemmassa kädessä ja neula oikeassa, ja työ etenee vasemmalta oikealle. Neulaa pujotellaan tietyssä järjestyksessä edellisten silmukoiden läpi. Näin muodostuvaa neulosta ei voi purkaa langan päästä vetämällä, kuten neuletta, vaan purettaessa neulakinnastyötä lanka pujotetaan silmukoista pois silmukka kerrallaan. Neulakinnastekniikka on vanha käsityötekniikka, joka on ollut tunnettu monissa eri maissa ainakin jossain vaiheessa historian aikana, vaikka taito ei olisikaan säilynyt nykypäiviin saakka. Suomessa neulakinnastekniikasta käytetään tai on käytetty myös nimityksiä kinnasneulatekniikka, kinnasompelu, neulaaminen, nieglomus, pisteleminen, yhdellä puikolla neulominen ja neulalla neulominen. Suomessa neulakinnastekniikan perinne on säilynyt katkeamattomana Karjalassa sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Vielä sotien jälkeen 1950-luvulla neulakintaiden valmistus oli edellä mainituilla alueilla melko tavallista, mutta vaikka tekijät ovat harventuneet, taito on kuitenkin siirtynyt eteenpäin. Ennen vanhaan neulakintaat ovat kestävyytensä ja lämpimyytensä vuoksi olleet arvostettuja, ja niitä on jopa käytetty maksuvälineinä: neulakintailla on maksettu niin sotaveroja kuin papille kihlaus- ja vihkimispalkkioitakin. Nykyisen luovutetun Karjalan alueella naiselle oli häpeällistä, jos hän ei osannut tehdä neulakintaita tai -sukkia.
Viittaan tällä sivustolla usein Toini-Inkeri Kaukosen neulakinnasartikkeliin vuodelta 1960. Artikkelin pohjana oli Museoviraston vuonna 1957 toteuttama kysely Missä vielä valmistetaan neulakintaita? Kaukosen mukaan Suomessa on tunnettu useita neulakinnastekniikoita, joista tekijät ovat käyttäneet erilaisia nimityksiä. Kaukonen luokitteli artikkelissaan nämä eri tekniikat kolmeen ryhmään: suomeksi, venäjäksi ja pyöräyttäen. Näillä nettisivuillani otin käyttöön vielä neljännen ryhmän eli muut neulakinnastekniikat, sillä Suomen ulkopuolella on tunnettu pujottelutapoja, jotka eivät sovi Kaukosen luokitukseen.
Toivon sinulle hauskoja hetkiä
|
Ksenon
