Neulasukan kaavat

 
Neulasukkien kaavat (pdf), kolme kokoa, noin 35, 38 ja 40. 

sukka_kaava_2.jpg

Neulasukan kaavat


Voit käyttää valmiita ääriviivakaavoja tai piirtää omat kaavasi. Jos käytät näitä valmiita kaavoja, sukan pituuden lisäksi kannattaa tarkistaa ympärysmitatkin, sillä jalat ovat hyvin erikokoisia. Neulakinnastekniikalla tehdyt sukat tietenkin voi tehdä myös ilman kaavaa, sovittaen aina muutaman kerroksen välein.

Tarvitset seuraavat ympärysmitat:
kantapää - nilkka (mitta A)
jalkapöydän korkein kohta, aivan nilkan taitteesta (mitta B)
varpaiden juuressa levein kohta, nivelten ympärillä (mitta C)
jalkaterän pituus

Jalkaterän pituus (varpaiden kärki - kantapään ulkoreuna) mitataan henkilön seisoessa, sillä jalkaterä pitenee, kun jalalla on painoa. Tähän pituuteen lisätään noin +2,5 cm. Pienten lasten sukkiin riittänee +2cm, ja vastaavasti isojalkaisten miesten sukkiin saattaa olla tarpeen lisätä hieman enemmän.

Piirrä paperille jalkaterän pituus + 2,5 cm. Hahmottele kantapään / kantapohjan kaari ja vedä kaaren keskikohdasta viiva noin 45 asteen kulmassa (mitta A, kantapää - nilkka). Mittaan A lisätään +1 cm eli kaavaan +0,5 cm. Vedä viivan yläreunasta suoraan alaspäin viiva (mitta B, jalkapöydän korkein kohta). Mittaan B lisätään +1 cm eli kaavaan +0,5 cm. Hahmottele sukan kärki, ja tarkista vielä kaavan leveys varpaiden juuressa (mitta C). Mittaan C lisätään +1 cm eli kaavaan +0,5 cm. Sukansuu on jätettävä riittävän väljäksi, jotta kantapää mahtuu siitä läpi.
Näillä +1 cm väljyysvaroilla (=sormi mahtuu mittanauhan alle) neulasukan alle sopii toinen, ohut sukka.

Jos haluat istuvammat sukat, jätä väljyysvara aavistuksen pienemmäksi.

Jos käyttämäsi lanka huopuu ja kutistuu pesussa, voit mallitilkun avulla arvioida kutistuvuutta ja tarvittavan väljyysvaran suuruutta huovutusta varten. Tiivis neulos kutistuu vähemmän huopuessaan ja vastaavasti löysähkö neulos kutistuu enemmän.

Varresta aloitetut sukat

Jos aloitat sukat varresta, tee aloituskerroksesta riittävän pitkä, jotta se mahtuu venyttämättä kantapään ohi (levein kohta). Aloituskerros 'lyhenee' myöhemmin, kun sukka etenee ja saa kantapään. Vartta voi tehdä pari kerrosta, jonka jälkeen jätetään aukko kantapäätä varten. Tämä tapahtuu samalla tavalla kuin kintaaseen peukaloaukon jättäminen eli uusia silmukoita ei kiinnitetä edelliseen kerrokseen, vaan tehdään irrallista silmukkaketjua. Kantapääaukon leveys on hieman yli puolet sukan koko leveydestä sillä kohtaa, "puolet plus pari silmukkaa aukon molemmin puolin". Kun aukon leveys on sopiva, silmukkaketju kiinnitetään taas edelliseen kerrokseen, ja työtä jatketaan putkilona. Sukan leveys on hyvä tarkistaa tässä vaiheessa, siis samassa kohdassa, jossa puikolla neulotuissakin sukissa on kiilakavennukset. Tarvittaessa voi kaventaa 1 - 2 silmukkaa sukan molemmilla sivuilla, 1 - 3 kerroksella. Sukkaa jatketaan, ja välillä tarkistetaan leveys - kavennetaan tarvittaessa. Kun enää varpaat näkyvät, kannattaa tehdä kantapää, sillä se vaikuttaa sukan kokoon, ja sukan lopullista kokoa voi vielä säätää varvasosan kavennuksia tehdessä.

Kantapää

Kantapää aloitetaan samoin kuten kintaan peukalo: muodostetaan pieni silmukka ja aletaan lisätä lankalenkkejä. Kantapään voi tehdä spiraalina, kuten peukalon. Ensimmäisellä kerroksella ei kulmissa (yleensä) tarvitse kaventaa, mutta sitä seuraavilla kerroksilla kulmissa kavennetaan tarpeen mukaan - riippuu langasta, pistosta ja sukan/kantapään koosta. Aluksi kulmissa voi kaventaa 4 silmukkaa (kulman kuvitellun keskiviivan molemmin puolin 2 silmukkaa), yhden tai kahden kerroksen ajan, ja sen jälkeen kavennetaan enemmän, esim. 5 - 7 silmukkaa kummassakin kulmassa. Kavennukset kannattaa tehdä kulman kuvitellun keskiviivan molemmin puolin tasan, jottei kantapäästä tule muotopuolta. Sovita usein! Kun kantapäässä on enää noin 4 cm kokoinen aukko, voi kaventaa joka silmukalla. Tee niin pitkälle kuin pystyt, ota työ pois peukalolta, ja kiristä viimeiset silmukat käsin pieniksi yksi lanka kerrallaan, ja ompele neulalla aukko kiinni. Vedä langanpää nurjalle. Jos kantapään kupista tulee liian matala, sukka kiristää jalkapöydän korkeimmalta kohdalta. Pura tai leikkaa kantapäästä muutama kerros pois, aloita uudelleen, ja kavenna kulmissa tällä kertaa vähemmän kuin äsken.

Varresta aloitetut sukat, varvasosa

Kantapään jälkeen tehdään sukankärki loppuun. Pikkuvarvas piiloon, ja sitten aloitetaan kaventaminen. Riippuu neulakinnaspiston rivikorkeudesta kuinka nopeasti varvasosa kaareutuu umpeen. Jos pisto on matala, kavenna hitaammin (=ei jokaisella pistolla). Jos pisto on suht korkea, kaventaa voi ehkä jo jokaisella silmukalla. Tarkkoja ohjeita on mahdoton antaa, sillä lanka, pisto ja käsialakin vaikuttavat paljon. Tee niin pitkälle kuin pystyt, ota työ pois peukalolta, ja kiristä viimeiset silmukat käsin pieniksi yksi lanka kerrallaan, ja ompele neulalla aukko kiinni. Vedä langanpää nurjalle. Jos varvasosa sulkeutuu liian nopeasti ja sukasta tulee liian lyhyt, pura tai leikkaa muutama kerros pois, aloita uudelleen, ja kavenna tällä kertaa vähemmän / harvemmin kuin äsken.

Kärjestä aloitetut sukat

Jos aloitat sukat kärjestä, levennä niitä vähitellen kohti kantapäätä. Sovita usein! Jätä kantapäälle aukko (ks. ylempänä), ja tee sukan varsi. Tee sitten kantapää. Muista sovittaa ahkerasti, sillä kantapään kupin muoto ja koko vaikuttavat sukan lopulliseen kokoon.

Erilaisia tapoja tehdä neulasukkiin kantapää

Kantapään voi tehdä monella eri tavalla:
tässä linkki Shelagh Lewinsin sivuille
ruotsalainen ns. Klas Brita -sukkamalli, linkki Leenan sivuille
virolainen malli, joka muistuttaa hieman Klas Britaa, linkki Tantsiv Rebanen sivuille

Kun puikoilla neulominen yleistyi, Suomessa oli joissain paikoin tapana neuloa sukan varsi puikoilla ja tehdä sukan teräosa neulakinnastekniikalla. Tällaiseen sukkaan ei tehty kantapäätä, sillä puikoilla neulottu varsi jousti.